CHRIS STAPLETON – Higher
(Mercury 602455073204)
Chris Stapleton on vajaan kymmenen vuoden aikana noussut USA:n country-taivaan kirkkaimpiin tähtiin. Palkintokaappi on täyttynyt erilaisista pysteistä, levyt myyvät komeasti ja isot, stadionluokkaa olevat keikkapaikat ovat järjestään loppuunmyytyjä. Sama ilmiö on konserttien suhteen ilmeisesti rantautumassa myös Eurooppaan. Ainakin miehen ensi syksynä tapahtuva lyhyt kiertue Britteinsaarille myytiin hetkessä loppuun.
Stapletonin suosio perustuu pitkälti miehen erinomaiseen tulkintakykyyn, vahvaan ja persoonalliseen ääneen sekä erinomaiseen biisintekotaitoon. Artistin musiikillinen paletti on myös paljon muutakin kuin countrya. Sen suhteen liikutaan usein countryn, soulin ja bluesin leikkauspisteessä. Outlaw-country -vaikutteet toki dominoivat, mutta esimerkiksi miehen laulutapa ammentaa runsaasti eteläisestä soul- ja gospel-perinteestä ja hänen tavassaan soittaa sähkökitaraa taas löytyy selkeitä bluesvaikutteita.
”Higher” on artistin viides albumi. Se levytettiin Nashvillen maineikkaassa RCA:n A-studiossa. Tuottajana toimi Dave Cobb, jota Stapletonin pariskunta avusti. Taustabändin muodostivat basisti J.T. Cure, rumpali Derek Mixon, pedal steel -kitaristi Paul Franklin ja kosketinsoittaja Lee Pardini. Kitaroinnista vastasivat Stapleton (akustinen, sähkö- ja slide-kitara) ja tuottaja Cobb (akustinen kitara). Kuten aiemmillakin levyillä, Stapletonin vaimo Morgane toimi taustalaulajana ja soitti joillakin biiseillä tamburiinia ja koskettimia.
Stapletonin ja studiotiimin omista kynistä irronneen laadukkaan materiaalin runko muodostuu pitkälti akustisvoittoisista, melodisista balladeista sekä monipuolisista keskitempoisista sävelmistä. Pelkistetyt taustat antavat runsaasti tilaa Stapletonin sävykkäille tulkinnoille. Sanoitukset pyörivät lähes kauttaaltaan rakkaus-teeman ympärillä. Albumin keskiössä on Stapletonin laaja-alainen, aina falsetista raakoihin gospel-sävyihin taipuva rosoinen tenoriääni. Sen avulla hän kykenee lataamaan paljon erilaisia tunneskaaloja biiseihinsä saaden hieman kornimmatkin sanoitukset kuulostamaan uskottavilta. Myös Morgane Stapletonin rooli laulustemmojen osalta on syytä mainita.
Kiekon avaava What Am I Gonna Do on Stapletonia tyypillisimmillään ja myös parhaimmillaan. Monista hienoista balladeista esiin kannattaa nostaa ainakin erittäin sävykkäästi tulkittu CD:n nimiraita Higher sekä country-soul -osastoon linkittyvät It Takes A Woman ja The Day I Die. Think I’m In Love With You johdattelee kuuntelijaa sovituksineen ja jousitaustoineen Memphisin legendaarisen soul-tallin Hi Recordsin suuntaan. Vahvoja bluessävyjä sisältävä South Dakota henkii sekin etelän soundia, mutta tällä kertaa aggressiivisen ja vaarallisen kuuloisesti. Stapletonin Fender Jazzmasterin soundi on kuulas ja pelkistetty soitanta slide-osuuksineen osoittaa miehen tyylitajua kuusikielisen parissa.
Toinen voimabiisi, albumin puolivälissä kuultava White Horse on astetta mahtipontisempi ja toimii varmasti varsinkin livetilanteissa hyvänä tunnelmannostattajana. Crosswind sekä The Bottom edustavat albumin selkeästi radioystävällisintä, hieman jopa valtavirtaan kallellaan olevaa kamaa.
Jos Stapletonin musiikki ei ole tullut vielä tutuksi, niin tämä ”Higher” on mitä suositeltavin tuotos kaikille roots-musiikista laaja-alaisesti kiinnostuneille. Niille, jotka ovat jo häneen tutustuneet ja aiemmat kiekot on jo hankittu, tämän hommaaminen lienee itsestään selvyys.
J-P Berg
(julkaistu BN-numerossa 2/2024)
